torstai 30. maaliskuuta 2017

Hyvää syntymäpäivää rakas Aava


Eilen meidän pieni pastelli neiti Aava täytti vuoden. Harmikseni olin eilen ilta-asiakaspalvelussa koulussa, ja tämän kirjoittaminen jäi nyt tälle päivälle.
Vuosi on mennyt todella nopeasti, vasta tämä pieni neiti syntyi ja teimme kuumeisesti päätöksiä (tai ainekin niin uskottelin itselleni, vaikka melkein jo tiesin lopputuloksen :D) olisiko meillä tilaa vielä toiselle tytölle. Asiaa ei auttanut Amelian kevät riennot, kun pääsimme tapaamaan tämän pentueen muksuja jo heti pienestä pitäen. Päätökset tehtiin, ja niin alkoi pikku neidin kotiintulon odotus. Aava on meidän freteistä ensimmäinen, jonka elämää olemme päässeet seuraamaan ihan pienestä pitäen. (Koda ja Amelia kun eivät ole syntyneet Suomessa). 
Aava on alusta alkaen ollut kunnon pusuneiti, jo ensimmäisitä päivistä saakka kieli on liponut, ja neiti on käyttäytynyt varsin hyvin. Aava on ollut koko ajan se porukan pieni suloinen vaava, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Mutta kevät on tehnyt tempauksensa ja hormoonit jyllänneet, pehmeän suloisen kuoren alta on tullut esiin myös uusia, erillaisia piirteitä.
Vuoteen on mahtunut niin paljon erillaisia tunne tiloja, etten pysty edes käsittämään. Onnenkyyneliä surua, huolestuneisuutta, uuden oppimista, iloa, mutta päällimmäisenä rakkautta ja kiitollisuutta siitä, että olen saannut näin hienon persoonan osaksi perhettämme.
Huolta, surua ja itkua on tuottanut Aavan liikkuminen viime vuoden puolella, jonka vuoksi otimmekin tytöltä röntgen kuvat, joista ell ei löytänyt mitään suuria muutoksia. Olin todella huolissani, ja mietin päässäni monia kysymyksiä. Nyt kuitenkin tilanne on hyvä, ja neiti on alkanut leikkimään sekä touhuamaan todella paljon. Eihän tuo mikään ketterin neiti ole, mutta ei ole myöskään kaikki Aavan sisaretkaan. (Eikä iskä, selvästi isin tyttö)
Olen huomannut, niiden kaikkien itkujen ja huolen tuonneen myös hyviä asioita. Aavasta on tullut todella erityinen fretti minulle. En voi sanoin kuvailla sitä kiitollisuutta, rakkautta ja onnea mitä tämä pieni kärppä saa joka päivä tuntemaan.
PS. Postauksen kuvat ovat Aavan vauva kuvia. Uusia kuvia löytyy Instagrammista @naataklaani







keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Näätä lapset sairastaa

Ei riittänyt, että flunssa, kuume ja yskä veivät omistajan sängyn pohjalle. Flunssa pääsi ensimmäistä kertaa tarttumaan myös fretteihin. Yritin kovin olla hoitamatta kärppiä, ja päävastuu olikin Tomilla hoidollisesti, kun itse en meinannut viime viikolla saada itseäni ylös kun kuume nousi +38C. Oma olo alkaa olemaan ihan hyvä, mutta osa näädistä yskii ja pärskii edelleen.

Ensin aloitti Oskari ja heti perään Ramonen, muiden vointi oli ihan hyvä ja otin poikia pois huoneesta omaan aitaukseen. Ramonea sai hieman auttaa silloin tällöin, mutta pääosin juominen ja pienimuotoinen syöminen meni ihan omatoimisesti. Veden sekaan sekoitin nutrisal jauhetta ja lisänä toipilasruokaa, sekä nutria.
Kun pojat alkoivat pääsemään enemmän tähän maailmaan, huomasin että loput näädät vasta aloittelivat lenssua. Istuttiin tässä yksi päivä Tomin kanssa näätähuoneen lattialle tarjoiltiin nutria ja annoin Ramonelle varmuuden vuoksi vettä avustuksella, kun huomasin kaikkien näätien pärskivän vuoronperään. Tokasin Tomille siinä istuskelemisen lomassa, etten enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tässä iski suoraan kasvoihin se ison lauman huono puoli. Yksi sairastuu, on suuri mahdollisuus, että loput viisi sairastuvat myös.
Olen itse semmonen säheltäjä, joka alkaa helposti panikoimaan, kun huomaan näädissä jotain poikkeavaa, tai jos joku sanoo, että noh ehkä tässä on jotakin vähän. Mietin asiaa todella pitkään, ajattelen jo eläinlääkäri reissut ja sen kaikkein pahimman. Tää on yksi semmonen asia missä mulla on selkeesti petrattavaa. Toivon, että opin jossain vaiheessa olla stressaamatta liikaa asioista.

Käytiin tänään laittamassa Aavalle implantti Linnunmäessä, ja samalla otin Kodan mukaan. Koda tuntuu olevan nääppä, joka saa kaikki taudit, ja jos muilla ei ole niin Kodalla on jotakin. Eläinlääkäri siinä tutkiskeli, ja Kodan mahassa ei tuntunut mitään erikoista, sydän ja keuhkot kuulostivat ihan hyviltä, kuumeenkin mittasi mutta lämpö oli ihan normaali, ainoastaan imusolmukkeet olivat hieman suurentuneet, mutta se luultavasti johtuu tästä flunssasta. Aava ja Koda on tällä hetkellä ne joilla lenssu on pahempi, kuin muilla. Kaksikko sai vielä antibiootti pistokset ennen kun lähdettiin kotiin. Ja minä olen viikonlopun jälkeen yhteydessä, mikäli täällä tilanne ei ole helpottanut, ja joku tuntuu vielä kipeälle, jotta saadaan lääkekuuri. Toivon todella, että me selvittäisiin vaan säikähdyksellä ja tämä flunssa olisi kohta ohi. Saa tämäkin stressiperse rauhottua.
Yöllä otetut hieman huonolaatuiset kuvat pojista, ja "poikamiesboksista" :D