Tassuttelua, juoksua, leikkimistä, putputtamista. Kuinka onnelliseksi voi kaksi näätä poikaa yhden ihmisen tehdä? Ramonen on ollut meillä reilu kolme vuotta, Fria menehtyi pian Ramonen tulon jäljeen. Siitä lähtien Ramonen on ollut 3v yksin luonani, ja hyvin vaihtelevasti tullut muiden frettien kanssa toimeen. Joitain lajitovereita ei ole voinnut sietää mitenkää, ja toisten kanssa on tullut todella hyvin toimeen. Omalla tavalla minua kauheasti jännitti miten Ramonen ottaa uuden kaverin. Tiesin, että Oskari on vielä niin nuori, että sopeutuu varmasti uuteen kotiin, sekä fretti kaveriin . Ramonen on saannut meiltä niin paljon huomiota, ja rakkautta osakseen, että pelkäsin pojan "suuttuvan". Muutaman päivän oli todella rauhallinen ja hakeutui enemmän omiin oloihinsa. Pian Ramonen antoi periksi, ja alkoi itse leikkiä Oskarin kanssa. Ensimmäinen yhteinen ilta oli vikinää ja pössyttelyä, mutta päivän jälkeen kaikki oli hyvin. Pojat ovat tulleet todella hyvin toimeen keskenään, nukkuvat yhdessä, leikkivät yhdessä, syövät yhdessä, ja kaikki YHDESSÄ. Oskari on syönnyt edellisessä kodissa pääasiassa nappulaa, mutta tällä hetkellä saa vain raakaruokaa, joka on mennyt pienen tutkailun jälkeen nassuun, kaulat ovat suurta herkkua. Olen enemmän kun onnellinen, kun sain tarjota Oskarille kodin. Poika on todella paljon nauttinut meillä vapaana olosta. Meille tultua Oskari vain yritti purra, ja puremisen makuun kun pääsi, ei meinannut mitenkään päästää irti, kun yhdistimme pojat, tuntui kun olisimme päässeet tuon pienen pojan pään sisälle, ja avanneet yhden oven sieltä. Toki puremistakin on ollut vielä jonkun verran, viikko sitten sain käteni verille, ja tunto meni peukalosta, sekä etusormen ja peukalon välinen "kolo" oli todella kipeä.
Nyt on melkein kuukausi mennyt, kun Oskari muutti meille. Päivä päivältä olen vain onnellisempi tuosta pienestä kärpästä. On ollut hieno huomata miten paljon poika on kehittynyt. Pureminen ollaan saatu aika hyvin kitkettyä pois, toki välillä yrittää kokeilla vielä, mutta sanalla "ei" ja napautus kuonolle ovat toimineet oikein hyvin. Raakakin on maistunut niin hyvin, ettei mitään muuta en ole tarjonnutkaan. Olemme saanneet luottamusta toistemme välille, ja Oskarikin antaa ottaa vapaana ollessaan syliin, ja uskaltaa ottaa rennosti. Välillä naamasta huomaa, että nyt on hieman epävarma olo, mutta suurimmaksi osaksi siitäkin olemme päässeet yli rauhallisilla otteilla, silittelyllä ja puheilla.
Kävimme muutama viikko sitten rokottamassa Oskarin Lahden kaupungin eläinlääkärillä, jossa oli vielä yksi annos Febrivactia jäljellä. Eläinlääkäri teki samalla perustarkastuksen, katsoi hampaita minkä pystyi, tunnusteli mahan, sekä kuunteli sydänäänet, ja kaikki oli hyvin. Oskari oli ensimmäisen rokotuksen saatua paljon jäljessä, sillä rokotus olisi pitänyt antaa jo 10-14viikon iässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
<3 : Henna
*Huom ! Ensimmäinen tekstin palanen on kirjoitettu muutama viikko sitten, lukuun ottamatta viimeistä lauseesta.
vähänkö kiva että tulee toimee :3 tuli uudesta asukkaasta mieleen että sellanen postaus olis kiva että mitä eläimiä sulla on ollu ennen näitä kahta, mitä lemmikkejä haluisit tulevaisuudessa, mitä tavotteita on eläinten kanssa jne :)
VastaaPoista