keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Mitä se vuosi toikaan tullessaan?

... tämä vuosi oli huomattavasti parempi, kuin muutaman vuoden takaiset ajat. Tänä vuonna ei tarvinnut viettää hautajaisia, ei karvattomien, eikä karvaisten. Puolestaan tämä vuosi toi uusia positiivisia asioita elämäämme.

Alkuvuodesta Oskari sai implantin. Aluksi ajattelin pojan saavan olla ilman lanttia mahdollisimman pitkään. Tämä jäi vain ajatuksiin, sillä Oskari olisi kovin kiivaasti halunnut tehdä veljensä kanssa muksuja. Hieman huonolla menestyksellä vain, ei nuo pojat saanneet mitään aikaseksi. Ramonen tosin hieman kipeän niskan, sekä korvat, kun Oskari päätti kurmuuttaa toista oikein kunnolla. Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa kumpikin pojista olivat eri tiloissa, mikä ei tietenkään kellekkään ollut se paras vaihtoehto. Tilat yksiössä olivat todella rajalliset, joten ratkaisu ei ollut kaikki helpoin. Päätimme siis ottaa yhteyttä Ullaan, ja näin pienen pieni hormooni hirviö sai ilmpantin niskaansa. (Sekä Ramonen sai nauttia hieman rauhallisemmasta rakkaudesta)

Kevät oli itselle hieman hankala.. pentuasiat pyörivät mielessäni. En malttanut odottaa, koska saisimme kasvattaa perhettämme pienellä muksulla. Aluksi odotin pentua Lisan suunnittella olevasta pentueesta, kunnes sain maaliskuussa viestin olisinko kiinnostunut sijoitus tytöstä. Aluksi meille piti kotiutua vain tyttö pentu, mutta asiat eivät aina mene niinkun suunnitelmissa. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun pentueeseen josta odotin sijoitustyttöä ei syntynytkään tarpeeksi likkoja. Näin ollen katsottiin suunnitelmia uusiksi, ja päädyimme Ameliaan. Albiino lapsi kuitenkin jäi pyörimään mieleeni, olin pitkään ollut sitä mieltä ettei meille tule kun pakon edessä alppari. Kuitenkin keväällä sain mahdollisuuden saada sellaisen kotiini, ja pyörittelin ajatusta päässäni. Katselin kuvia, ja aloin huomaamaan miten upeita albiinot olivat. Kesäkuuta oli mennyt puolet, kun päädyin siihen tulokseen, että meille voisi muuttaa myös albiino poika. Näin ollen Koda matkasi Tanskasta ja sai perheestämme paikan.

Elokuussa muutimme avopuolisoni Tomin kanssa yhteiseen asuntoon. Olinhan melkein vuoden päivät kykkinyt hänen nurkissaan. Kun pääsin maagiseen 18vuoden ikään päätimme laittaa hynttyyt yhteen. Nyt ei ole ainekaan (hirveää) tilan puutosta. Sain pitkään haaveilemani näätä huoneen. Vasta rempatun asunnon, ja ison olohuoneen. (jota voi myös makuuhuoneeksi kutsua). Ehkä me opiskeluiden jälkeen katsomme asunnon, jossa olisi myös meille oma huone.

Marraskuussa matkasin Turkuun, josta lähdin viettämään suomen fretti liiton pikkujoulu risteilyä mukavalla porukalla. Olimme 23h risteilyllä, ilman maihinnousua. Meitä ei ihan kamalasti ollut, mutta se ei menoa haitannut. Ilta aloitettiin kokous huoneella, jossa tutustuimme hieman toisiimme, sillä mukana oli myös muutamia vieraita kasvoja. Alkuillasta sitten vain oltiin, käytiin kaikki jossakin hakemassa vähän naposteltavaa, päädyttiin hetkeksi viettämää aikaa hyttiin koko porukan voimin. Jonka jälkeen osa meistä lähti tanssi lattialle, melkein kuuteen asti tulikin oltua pystyssä. Ehdottomasti upee reissu, toivon todella että samanlaista tapahtumaa järkättäisiin myös ensi vuodelle.

Tässä taisi olla "isoimmat" asiat joita meidän vuoteen mahtui. Toki perheemme kasvoi vielä yhdellä, kun herra harjasgekko muutti syyskuussa meille, vanhempien näätien rokotus (ja Ramonen implantti) reissulla. Sain vuoden aikana myös tutustua ihan mahtaviin ihmisiin paremmin näätä puolelta. Tämä vuosi on ollut siis vähintäänkin upea, toivottavasti ensi vuodesta tulee yhtä hyvä, ellei jopa parempi.


Sitten niihin ensi vuoden suunnitelmiin, joita onkin jo jonkun verran. 

  • Alkuvuodesta on heti kolme näyttelyä joihin olen kaikki neljä ilmottanut. Uskon, että myös loppuvuodesta meitä nähdään aktiivisesti näyttely rintamalla. (Omistajan on hieman vaikea pysytellä noista tapahtumista pois)
  • Ramonen siirtyy heti Tammikuussa jo veteraani luokkiin. Mulla taitaa olla tuon näädän puolesta jo pieni ikäkriisi.
  • Tammikuun lopulle on sovittu yksi fretti esittely Faunattaren kanssa.
  • Keväällä Amelia lähtee tekemään parempaa tuttavuutta Taon kanssa kasvattajan luokse, jolta Amelia on sijoituksessa. Pieniä vauvoja siis luvassa. Itseä jo hieman hirvittää mitenkä sitä pystyy olemaankaan ilman tuota miniä. Onneksi Lisa asuu suht lähellä, jotta päästään neitiä ja muksuja katsomaan.
  • Perheemme tulee todennäköisesti kasvamaan myös ensi keväänä.
  • Olisi tarkoitus saada näätä huone vihdoin kuosiin. (mm. taulut kaapista seinälle)
  • Blogin puolelle postauksia enemmän, muutamia onkin luonnoksissa jo.

2 kommenttia:

  1. Niin soma tuo näätähuone!
    Oikein hyvää joulua teidän porukalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kanssa tosi paljon. Äiti oli ostanut näädille joululahjaksi tuonne vielä kissatelineen, jossa on myös vaaleanpunaista sävyä.

      Kiitos paljon myös sinulle, ja onnea vuodelle 2016! <3

      Poista

Hyvällä maulla kirjoitetut risut ja ruusut, sekä kysymykset ovat tervetulleita !