Valentines Ferret Show 2016

Pahoittelen pientä postaus taukoa. Hukkasin kamerani muistikortin, jonka eilen siivouksen yhteydessä löysin. Yritin puhelimella kuitenkin kuvata meidän Lauantai päivän näyttelyitä.

Aamulla herätys oli tasan seitsämältä, mutta to-pe välisen yön vietettyäni akuutissa avopuolisoni kanssa, en olisi jaksanut edes vielä tuolloin 6 yli 7 herätä. Aamulla laittelin itseäni valmiiksi, join kupposen teetä, ja taisin huitasta pientä aamupalaa naamaan. Kahdeksan maissa aloin laittamaan näätiä bokseihin. Amelia matkusti yksin pienessä, ja pojat isossa. Hanna tuli hakemaan meitä tuolloin kahdeksan jälkee, josta suuntamme oli Vantaa. Olimme Nikinmäen koululla, jossa on järjestetty myös muita näyttelyitä. Paikalle saavuttuamme kirjasimme fretit sisälle. Ilmottautumisen yhteydessä tarkastettiin siis rokotuskortit, ja saatiin näyttely pussukka, jossa oli muutama karkki, mainoksia, sekä näyttelyluettelo.

Kymmenen maissa alkoivat arvostelut. Olin kantamassa ensimmäistä luokkaa. Hain siis fretin omistajalta boksissa, vein sen tuomarille ja vaihdoin numerolappuun missä mennään. Kannoin myös viimesen luokan, joten hieman vähemmän tuli kuvailtua. Eväitä en hirveästi ottanut, normaalisti olen kantanut mukana mm. energiajuomia, joita tällä kertaa join vain vähän aamulla. Tajusin viime näyttelyssä, että energia juomat ovat syy minkä takia usein itselle tulee heikko olo. Näyttely paikalla oli onneksi pieni kahvio, josta sai ostaa lohikeittoa evääksi. Ruokatauon jälkeen vuorossa oli bingo, josta voittajat saivat pieniä palkintoja.

Näyttelyssä ei ollut häkki kilpailua, mutta koska tällä kertaa aiheena oli ystävänpäivä, eli punaisen sävyt päätin käyttää sitä hyväksi. Yritin kotoa pakata aitaukseen kaikkea punertavaa, ja loppujenlopuksi tuo aitaus näytti ihan kivalta. 

Pääsin kokeilemaan myös akupunktiota, kun ihana Emeliina oli muistanut meitä osallistujia paketilla neuloja. Minä neulakammoisena uskalsin antaa pääni, eniten pelkäsin neulan laittoa. Kestin neulakammon, ja voin ilomielin myöhemminkin ottaa noita iholleni, jos saan siitä yhtä rauhottavan olon kun lauantaina. Neljän maissa odottelimme mitä tapahtuu. Onneksi päivä meni rattoisasti, kavereiden kanssa jutellen.

Hah, en osaa kirjottaa tuota uusinta kierrosta oikein, mutta Ramonenhan sinne meni. Pessimisti ei pety, joten en osaa oikein odottaa mitään. Tuollahan kuitenkin vertaillaan lopuksi näätiä, päätetään parhaat kuviolliset, ikäluokat, bis ja vsp. Uusinnat menivät onneksi nopeasti, ja ennenkun sain sanottua kissaa, alkoivat jo palkintojen jaot. Tuossa vaiheessa fretit olivat jo ihan puhki ja poikki koko hommasta. (Niin oli kyllä tämä näätä mammakin)

 Palkintojen jaossa yllätyksenä tuli kun Ramonen sijoittui luokkansa ykköseksi, ja Koda sai ensimmäiset palkinnot kotiin viemisenä kun sijoittui luokkansa toiseksi.
Olen niin ylpeä jokaisesta karvakorvasta, jonka olen saannut elämääni. En voi myöskään kiittää tarpeeksi kaikkia ihania näätä naisia. joihin olen saannut tutustua. Liian harvoin tulee sanottua, mutta tää harrastus on tuonnut mun elämää mahdottoman ihania ja rakkaita ihmisiä.