Kuulumisia kuluneilta kuukausilta

Aijon pyhittää tämän kirjoituksen, ainoastaan ja vain meidän kuulumisiin. Sillä näitä tulee turhan harvoin kirjoitettua.

OSKARIn kanssa meillä on nyt yhteistä taivalta reilu puoli vuotta, ja pojasta olen saannut jo hyvän kuvan. Oskari on hyvinkin tempperamenttinen ja oman tahtonsa tuntija. Poika on tuonnut meille haastetta, sillä meille tullessaan se oli hieman säikky, sekä puri paljon ja kovaa. Hakiessamme poikaa, Oskari otti minua nenästä ja sormesta kiinni kunnolla, ja kotona saimme lukkopurentoja, ja välillä joutui kysymään itseltään "Mitä mä oikeasti teen, tästä ei tule yhtään mitään".  Lukkopurennat olemme kuitenkin saanneet kitkettyä pois, ja "enää" meillä on jäljellä näykkiminen, sekä vieraiden pureminen, joka on toisaalta tuonnut uusia ongelmia. Meillä kävi toissa viikolla kolme vierasta, joista kaksi sai jalkaansa hampaat ja yksi lähti reijitetyllä kädellä. Olemme onneksi oppineet lukemaan Oskaria, ja huomaamaan, koska ei ole hyvä olla, ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Asioita on hyvinkin vaikea selittää vieraille ihmisille, sillä esim. näyttelyissä tuo on kuin unelma fretti. On sylissä, Capitalissa jopa nukkui, samalla kun tiirailin muita frettejä. Ei pure muita, mutta toisaalta varmasti paikkakin ratkaisee, sillä onhan näyttelyt hieman erillainen paikka kun tuttu koti. Jos kelaan aikaa taaksepäin siihen päivään, kun Oskari tuli kotia voin olla ylpeä siitä missä olemme tänä päivänä. Vaikka näykkimistä on vieläkin, niin olemme ottaneet todella ison harppauksen ja kehittäneet luottamusta välillemme. Uskon, kuitenkin kun pääsemme tästä vielä hieman eteenpäin, Oskarista tulee oikein mukava fretti, kiima ja lanti ovat varmasti myös sekoittaneet tuon pienen päätä. Eikä auta varmastikkaan asiaa, vielä uusi kodinvaihdos, uudet toimintatavat, sekä fretti kaveri. Kaikki on ollut uutta ja ihmeellistä. Olen kuitenkin onnellinen jokaisesta päivästä tuon känkkäränkän kanssa. Oskari on opettanut paljon, enkä voisi kiitollisempi olla. Ilman tuota poikaa, en olisi muistanut kuinka haastavia persoonia nuo voi olla, tai muistaisin muttei konkreettista kokemusta olisi, jossei mukaan luottaisi melkein 4v sitten minulla ollutta Friaa.

Oskari on tällä hetkellä kokonaan raakaruokinnalla, niinkun olenkin ehkä aiemmin maininnut ja ruoka on maistunut hyvin. Oskari täytti myös huhtikuun alussa 1vuotta. Poika on myös vaihtanut jo talvitakkinsa nurkkaan, ja pudottanut painonsa 1095g, joka on hieman paljon alakanttiin, mitä yleensä urokset painavat. Ja olenkin tuosta ollut hieman huolissani, mutta kerta ruoka maistuu ja virtaa riittää niin tuo vain taitaa olla tuon mallinen. Muistan tosin kuinka Ramonenkin oli todella pieni ensimmäisenä keväänä, ja nosti painoa seuraavana vuosina. Katsotaan, minkä kokoinen tuo ensi vuonna on. Oskari on myös päässyt tavoitteeseensa ja hyppii keposesti yli meidän playpenistä, jonka olemme laittaneet portiksi, etteivät pojat hypi poikaystäväni tietokonepöydälle. Olemme vuoranneet aitauksen kontaktimuovilla, kiinnittäneet erillaisia muita esteitä, mutta mikään ei ole vielä ollut tarpeeksi hyvä este. Energiaa siis riittää, ja pojasta on tullut todella nokkela ja vikkelä, pienen... painonpudotuksensa jälkeen.

RAMONEn on omaitsensä, pullukka lempeä nallekarhu. Talvipainoa on jäännyt mukavasti, punnasin 1590g. Poika on ollut aina todella pieni, ja on tuntunut että jokainen uros on tuota isompi. Nyt on kuitenkin kiva huomata, että tuo on ihan hyvissä mitoissa ja kivan kokoinen. Ramonen ei ole vielä kunnolla vaihtanut kesäkarvaansa, tai sitten on tehnyt sen hyvin huomaamattomasti. Normaalisti joka vuosi on karvaa joutunut nyppimään, mutta tänä vuonna semmoista ei ole vielä tullut. Tosin viime vuonna talvitakki heitettiin pois vasta kesäkuun puolessa välissä.

Ramonen täyttää ensi viikolla 4-vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että vastahan tuo meille muutti, mutta niin se aika vie. Tänä vuonna olisi tarkoitus laittaa pojalle myös superlonin implantti. Olen käynnyt keskusteluja muutaman ihmisen kanssa ja tullut ilmi, että tuo voi ehkäistä lisämunuaissairautta, joten parempi pelata varman päälle ja laittaa varmuuden vuoksi kun myöhemmin harmitella miksi sitä ei tullut laitettua.

MUUTA. Meillä oli viime viikolla kaksi tyttö frettiä hoidossa. Neidit tulivat meille Oulusta omistajien lähdettyä etelän lämpöön. Kaikki meni oikein mukavasti, ja pääsi hieman näkemään mitä se tulee olemaan mahdollisesti useamman fretin kanssa. Kukaan ei kunnolla toisessa roikkunut kiinni, mutta pojat jahtasivat tyttöjä ja "lyssähtivät" päälle. Tämä oli itselle positiivinen yllätys. Sillä meille ei tulevaisuudessa tule välttämättä kauhean suuria ongelmia, jos taloon tulee uusia tulokkaita.

Kamalasti minulla ei kuvia ole, sillä kirjoitan tämän poikaystäväni koneelta. Oma tietokoneeni on nyt tainnut lopullisesti ottaa lopputilin työstään. Onneksi sain kesätöitä ja ensimmäiset työpäivät ovat jo ensiviikolla, joten viimeistään kesällä toivottavasti saan kotiutettua uuden tietokoneen.