Voitto ei ole tärkeintä, vaan upea näyttely vuosi

Tämän vuoden näyttelyt pistettiin pulkkaan viime kuussa. Joten nyt olisi aika katsoa missä me kävimme, ja miten meillä meni. Tämä vuosi on ollut todella upea monestakin eri asiasta. Tänä vuonna tulee vielä vuoden kooste kaikesta muusta, mitä meille on tapahtunut, sekä tottakai vuoden menot, joita olen tänä vuonna kerännyt talteen.

Helmikuun 14. päivä vietimme hieman erillaisen ystävänpäivän. Olimme Vantaalla Valentine`s ferret showsa. Mukana minulla oli tuolloin Oskari ja Ramone. Hanna oli kanssani ensimmäistä kertaa fretti näyttelyissä. Tuomarit olivat Tsekkiläisiä. Tuossa näyttelyssä meidän pojat eivät pärjänneet. Mutta oli huippu kiva viettää ystävänpäivä kyseisessä näyttelyssä. Onneksi tuo sama näyttely järjestetään myös ensi vuonna.

Petra yritti kovasti selittää, että kyllä se Oskari vaan sen Kuviollis palkinnon sai.

21. Maaliskuuta käänsimme auton nokan kohti Jyväskylää. Näyttelyn nimi oli KevätTassu, ja se oli myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Näyttelyn yhteydessä oli myös Jyväskylän lemmikkimessut. Tämä näyttely on ollut ehkä puuduttavin, kaikista tämän vuoden näyttelyistä. Ihmisiä oli todella paljon paikalla, ja olimme vielä sellaisella paikalla, jossa kaikki halusivat kysellä, sylitellä ja silitellä. Tuomarina toimi suomalainen kasvattaja Riina Saksa. Mukaan olin ilmoittanut, vain Oskarin mutta Ramone oli myös mukana. Sillä Oskarin vanhan omistajan piti tulla poikia katsomaan, mutta joutui harmiksemme perumaan. Osallistuimme tuossa näyttelyssä häkki kilpailuun, ja voitimme sen. (Kovin moni ei tuohon ollut osallistunut) Itse askartelin edellisen illan, wc laatikkoon kaloja, pahvikukkasia sekä suodatinpaperi ruusuja.. Itsellä ei ollut mitään odotuksia Oskarin suhteen. Palkintojen jaossa, luulin kuulleeni omiani, mutta hain fretin silti paikalle, kysyin vielä matkalla joltakin, sanoiko se tosiaan Oskarin nimen. Yllätykseksi Oskari oli paras kuviollinen.

13. Kesäkuuta vuorossa oli toinen Tammerferret näyttely. Joten alkuvuosi oli suht uusia näyttelyitä täynnä. Tuomari tuli Tanskasta, joka ei ollut ennen meidän frettejä arvioinnutkaan. Uudet tuomarit ovat mahteja, kun koskaan ei voi tietää mitä tulee. Tuo oli yllätys päivä, Ramonen sijoittui luokkansa ensimmäiseksi, ja oli paras seniori. Oskari taasen oli järjestäjän suosikki. Tuo taisi olla  tseppari palkinto kun jätkä sai koko näyttelyn huonoimmat pisteet. Meinasin tässä näyttelyissä vetää kunnen pillitykset, olin niin yllättynyt, mutta samalla niin kovin tyytyväinen.

Tammerin jälkeen matkasimme elokuun 2. päivä Espoon kirkkopuistoon viettämään Kesä PikNik näyttelyä mukavassa seurassa.. Viime vuonna en kyseiseen näyttelyyn päässyt, sillä se oli juuri mennyt täyteen Heinäkuussa kun kirjoitin ilmoja. Tällä kertaa olin nopea, ja ilmotin heti kun kello löi 00 yöllä. Olin ilmoittanut mukaan kolme frettiä. Yhden pentupaikan siis, sillä ajattelin meille tulevan vain yhden muksun, sekä pojille paikat. Siinä sitten pyörittelin peukaloita, kun Koda tuli ja mietin että mistäs sille saataisiin paikka. Vaihdoin Ramonen tilalle Kodan. Mukava fretti kaverini kuitenkin ilmoitti joitain päiviä ennen näyttelyä, ettei pääsisi tulemaan oman frettinsä kanssa paikalle, sillä oli juuri ollut leikkauksessa. Ramonen pääsi siis korvaamaan tuota poitsua. Tämä näyttely oli minun ensimmäinen ulko näyttely, ja pentujen näyttely startti. Oli hieman stressaavaa pitää ulkona frettejä, varsinkin kun Oskari tulee hypyllä aitauksesta yli. Oskari vietti siis päivän kuljetusboksissa, hieman varjossa. Oskari ja pennut jäivät sijoitta, mutta yllätykseksi Ramonen sijoittui luokkansa toiseksi.

Kesäpiknikin jälkeen olikin pieni tauko näyttely-toiminnasta.
Kun taasen Lokakuussa matkasimme Akaalle. Vastassa oli Finnish Ferret Festival. Tuomareina olivat suomalaiset kasvattajat Emeliina Kaukolinna, sekä Aija Kouhi. Päivä tuntui yhdeltä säädöltä omalta osaltani. Olin todella väsynyt, nälkäinen ja stressaantunut. Puolet tavaroista olin unohtanut kotia, kun edellisenä iltana leivoin vielä kakkuja pikkusiskoni synttäreillä. Eipä siinä tohinassa kerinnyt sitten kaikkea pakata mukaan, kun tuli lähtö Hannan luokse.
 Mukana oli pennut, sekä Ramonen. Oskari sai jäädä kotiin Tomin kanssa, sillä minusta oli turha ottaa sitä mukaan vain "hengailemaan", kun päivä olisi kuitenkin pitänyt olla boksissa. Pennut olivat arvioitavana, ja Ramonen kannustusjoukoissa, sekä treffaamassa hänen ensimmäisen kodin "mutsia". Oli ihan super ihana nähdä kyseistä ihmistä näin monen vuoden jälkeen. Oli hienoa päästä näyttämään millainen mussukka tuo poika on edelleen.
Kumpikaan vauvoista ei pärjännyt, mutta ystäväni Hannan pentu Coco oli junnu poikien, luokan ensimmäinen.

Marraskuussa pyörähdimme vielä Capital näyttelyssä Vantaalla, josta teinkin teille postauksen tällä viikolla. Mukana oli koko lauma. Kesä piknikissä olin ihan pulassa koko poppoon kanssa, mutta tällä kertaa meni jo paremmin. Heitin nurkkaan kaiken turhan stressin, ja yritin vain nauttia tuosta päivästä. Palkintoja ei meille tullut, mutta Amelia oli ns. "jaetulla kakkos sijalle" kuitenkin.

Yhteenvetona, tämä oli taas ihan mahtava näyttely vuosi. Ensi vuodeksi on buukattu jo heti tammi-helmikuulle kolme näyttelyä. Ensi vuodesta tulee siis erityisen kiireinen, ja yritetään taas parhaamme mukaan päästä useimpiin näyttelyihin mukaan. (Ihan kun pystyisin olla mistään pois.)
Olen tutustunut tänä vuonna näyttelyissä ihan mahtaviin ihmisiin, ja useisiin jo "tuttuihin" hieman paremmin. Voitto ei ole tärkeintä, vaan mielestäni kivoina näyttelyissä on, kun pääsee muiden ihmisten kanssa rupattelemaan. On kuitenkin pakko sanoa, että olen todella tyytyväinen omiin poikiin, niin ja Ameliaan. Hyvää frettiä ei tee palkinnot, mutta olen saannut tänä vuonna yllättyä niin useasti. Ja koska olemme juosseet monesti näyttelyissä aikaisimpina vuosina, kuitenkaan kantamatta pokaaleja kotiin, on ilon ja onnen kyyneleet olleet tänä vuonna huipussaan. Ensin Oskari tuo kotiin Paras kuviollinen palkinnon, sen jälkeen Ramonen 3.vuoden iässä tuo ensimmäisen luokka voiton, ja on samaan aikaa Paras seniori, sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Ramonen toi kotia vielä Kesä piknikistä "luokan 2" palkinnon, enkä voinnut uskoa sitä todeksi. Näyttelyissä on varmasti ihmisiä, jotka saavat melkein poikkeuksetta palkintoja joka näyttelyissä, tuntuu se niin ihmeelliselle itsestä kun kerrankin osuu se viisari meille. Näin loppuun haluan vielä kiittää jokaista, joka tavalla tai toisella on ollut näyttelyissä mukana, sekä onnitella kaikkia voittajia.