keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Ihana ra(s)kas pentuarki


Koska kevät tekee tuloaan, ja niin tekee myös pentu aika, ajattelin kirjoittaa meidän erillaisista pentuarjista.

Pentuarki ei aina ole, kuin ruusuilla tanssimista. Se ei ole pelkästään pikku pennun ihana tuoksu, pehmeä vauva turkki. Pieni pyöreä pallopäinen nappisilmä, joka tuijottaa joka kerta yhtä suloisesti.

Voin sanoa, että olemme päässeet vielä helpolla, kaikki meille tulleet pennut ovat olleet todella kilttejä ja helposti käsiteltäviä pieniä fretin alkuja. Eikä suurempia puremis tai käytös ongelmia ole ollut.

Kuitenkin jokainen pentu on ollut hyvin erillainen, monenlaisia erillaisia persoonia olemme nähneet ja jokaisella on ollut ne omat pienet jutut, mitä taas muissa ei ole ollut.

Amelia ja Koda tulivat meille yhdessä heinäkuussa 2015. Amelia matkasi meille Virosta ja Koda Tanskasta. Pentuaika meni todella hyvin, enkä muista meillä olleen suurempia ongelmia esimerkiksi vessa käyttäytymisen kanssa. Kaksikko meni todella hyvin yhteen Ramonen ja Oskarin kanssa, ja olivat muutenkin kivoja pentuja.

Vuonna 2016 meille tuli ensin Aava, jonka käytöksen kanssa ei ollut ongelmia, ja neiti käytti myös todella hyvin vessalaatikkoa. Aava tykkäsi paljon antaa pusuja, ja nautti hellyydestä ja sylissä olosta. Vasta ensimmäisenä keväänä, alkoi pieni näykkiminen, jota on ollut toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Esimerkiksi tänä vuonna sitä ei ole ollut lähes ollenkaan. Aavan kanssa ongelmaa ja huolta toivat jalat, josta olenkin aiemmin kirjotellut. Aavan liikkuminen oli hieman hankalaa, mutta kuvissa emme nähneet mitään ongelmaa ja neiti onkin elänyt ihan normaalia fretin elämää. Aavan tilanne kuitenkin toi omanlaisensa stressin ja pelon, niinkun uudet tilanteet yleensäkkin. Mutta onneksi kaikki meni loppujen lopuksi todella hyvin.

2016 elokuussa oli vihdoin aika, kun saimme Jaxin kotia. Amelia oli päässyt kotiutumaan jo hieman aikasemmin, ja toiveena oli että mahdollinen vieroitus olisi tapahtunut. Jax oli hyvin erillainen pentu, kuin Amelia, Koda tai Aava. Jax itki todella paljon. Tunsin pientä turhautumista, kun en saannut pentua mitenkään hiljaiseksi, edes kaverit eivät tuonneet Jaxille toivottua turvaa. Muistan kuinka makasin aitauksessa ja yritin lohduttaa, silitellä ja makoilla. Itkua kesti suhteellisen pitkään, ja niin monena yönä kun me herättiin pienen pojan itkuun.
Itkusta viis, meillä oli vielä suurempi ongelma, siitä huolimatta että Amelia oli tullut hieman ennen Jaxin kotiutumista kotiin, poika alkoi käydä tissillä. Maitobaarista ei Jaxin harmiksi enää mitään tullut, mutta tissin lutkutusta kesti todella pitkään. Olin jo ajatellut kiiman alkaessa, että nyt vihdoin, ja hetken poju pysyttelikin poissa tissiltä, kunnes kiima loppui ja mamma joutui taas topuuttelemaan poikaansa. Tottakai toiveena oli se ettei enää 9-10kk pikku poika juoksisi äidin mahan alusta pitkin, mutta minkäs voit. Vielä useita kuukausia kiiman jälkeen Jax yritti aina silloin tällöin käydä maitobaarilla, jonka Amelia olisi halunnut sulkea jo aikapäiviä sitten.


 Ajattelin ettei Jaxin jälkeen mikään voi yllättää, ja uskon voivani sietää kaiken muun kunhan saan hiljaisen pennun ja kunnolliset yöunet. Kunnes Nitro saapui viime syyskuussa kotia. Jos olen joskus sanonut, että Jax on ollut raskas pentu, niin tämä poika vei asian ihan toiselle levelille. Nitro niinkuin muutkin pennut saavat jo kasvattajan luona esimerkiksi käytös ja vessalaatikko opettelua. Nitro ei ollut tässäkään poikkeus, vaan oli saannut saman lähtökohdat elämälleen kun kaikki muutkin. Nitro ei ollut käytökseltään vaikea pentu, meilllä synkkasi heti todella kivasti. Nitro otti minusta turvaa, kun isot pelottavat vanhemmat näädät halusivat tutkia ja leikkiä pojan kanssa.
Mutta suurin ongelma on ollut ehdottomasti vessalaatikon käyttämättä jättäminen. Nitro teki silloin tällöin laatikkoon, mutta todella paljon keskellä huonetta, eikä edes lattioille vaan matoille. Yritystä ei ollut edes laatikon viereen, vaan poikkeuksetta matoille, oli aivan sama oliko matot tulleet juuri pesusta, vai jo valmiiksi kakkaset. Oli ihan yhtä tyhjän kanssa sumuttaa matoille mitään aineita, koska lopputulos oli aina, se että jouduin pesemään lähes poikkeuksetta joka toinen päivä mattoja. Tästä taas tuli ongelmia sen suhteen, etten ollut varautunut vara matoilla. Vaan huoneeseen oli hankittu vain ne matot, joita tarvitsimme siellä. Meillä on todella liukas lattia kotona, enkä mielellään pidä lattioita paljaana. Mutta valitetettavasti mattojen pesu alkoi mennä jo niin rutiinista kaikkien itkupotkuturhautumiskirjosanojen jälkeen, että jouduin kokeilemaan myös matotonta elämää. Toisinaan tuo tuotti tulosta, ja poika siirtyi vessalaatikolle, mutta edelleen matot voittivat wc 6-0 parin päivän jälkeen. Nyt onneksi olemme päässeet tuosta ongelmasta yli lähes kokonaan. Silloin tällöin huoneesta voi bongata kakkasia mattoja, mutta helpotukseksi en joudu pesemään mattoja enää useita kertoja viikossa.

Meillä on ollut kasa leluja, koska suurinta osaa freteistä eivät lelut kiinnosta niin paljon, että niitä tuhottaisiin. Nitron kotiutumisen jälkeen sain myös huomata heittäväni useita leluja roskiin. Meille ei voi enää ostaa heikompia vinku leluja, koska on suuri todennäköisyys, että vingut revitään leluista irti ja näin ollen lelut lentävät roskiin. Tätäkään en  ollut osannut ottaa tarpeeksi hyvin huomioon, koska aiemmin tälläistä ei ole meidän perheessä tapahtunut. Onneksi kuitenkin säästyimme suolitukoksilta ja muilta ongelmilta, sillä Nitrolla ei ole ollut tapana syödä esimerkiksi leluista saamiaan vinkuja.

Näin lopuksi voisi todeta, meillä olleen paljon erillaisia pentuja omine ongelminensa ja upeine hetkinensä. Vaikka tässä kirjoituksessa otankin huomioon suurimmalta osalta vain negatiivisia asioita, pentuarkeen kuuluu myös paljon hyviä ja ihania asioita. Olen todella onnellinen ja iloinen kaikista niistä itkuista ja nauruista huolimatta, että olen saannut kokea monia erillaisia pentu-aikoja. Nämä ajat jos jotkut ovat opettaneet todella paljon. Kaikkeen ei aina voi varautua, mutta kannattaa ottaa huomioon, ettei aina ongelmilta voi välttyä. Ja pahimmassa tapauksessa voit joutua tapakouluttamaan pentua pitemmänkin aikaa, menettää yöunesi pikku kärpän itkun vuoksi, ja pestä mattoja joka toinen päivä. Voin vain todeta, että meillä on ollut  Ihana ra(s)kas pentuarki.

2 kommenttia:

  1. Ja tänä vuonna sit uusiksi? :D

    Meillä on nyt kolme tullut ainakin melko pentuina (nelikuisina tai alle), ja katsoo jos tänä vuonna tulisi kanssa vauva. Jos yksi näätämamma kuunnellut mitä olen sille koittanut kuiskia. Nyt on vain hyvät ruusunpunaiset lasit silmillä, kun Lysti ja Huisku olivat molemmat niin helppoja, joskin hyvin erilaisia näätiä. Ja Mitellan kanssa aika on jo ehtinyt kultaamaan muistoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, saa nähdä :D
      Pentuarjessa on kyllä omat hyvät puolensa, mutta on se vaan antoisaa kun saa pennut aikuisiksi.

      Toivottavasti saatte tänä vuonna lisävahvistusta laumaan <3

      Poista

Hyvällä maulla kirjoitetut risut ja ruusut, sekä kysymykset ovat tervetulleita !